Kivusta nautintoon on matkaa... Pelottavan vähän.

Puuh.

Elämme toverit jännittäviä aikoja. Kaikki on niin kaunista ja ruusunpunaista. Lentäviä pinkkejä poneja ja päivänkakkaroita ja silleen.

Tai sitten ei. En tiedä.

Katsoin pitkästä aikaa tuota huorapostia. 45 uutta viestiä. Vaikka mulla ei enää edes ole ilmoitusta missään. Coolness.

Suurin osa oli vanhoilta asiakkailta. Viimeisin tullut tänäaamuna. Yllättävän moni kyseli, ettenkö enää tee näitä hommia, kun ei ilmoja löydy mistään. Aika teräviä veikkosia.

Diplomaattisesti vastasin olevani virkavapaalla ajan X. Eräs etevä kaveri vastasi kuin salamana, että olenko löytänyt itselleni kumppanin. Mitäpä minä siihen vastaamaan? Ei se heille kuulu.

Tämä kyseinen mies oli kyllä oikeastaan yksi lemppariasiakkaani. Samat mieltymykset, yhteiset ajatukset pelisäännöistä. Onko väärin nauttia jostain ihmisestä, joka tietoisesti maksaa minulle?

Olin muutenkin ns. HCMastereiden suosiossa. Ei kovin moni nainen anna hakata itseään.

"Narttu taitaa nauttia kivusta" Fuck yeah!

Minulle tärkein asia seksissä on miehen miellyttäminen. Jostain syystä. Ei siinä, onneksi olen itsekin jotenkin kieroon kasvanut, ja nautin kivusta; seksin aikana. Mitään parempaa fiilistä en ole vielä koskaan kokenut.

Moni näistä Domeista oli parisuhteessa/naimisissa tahoillaan. Eivätkä nämä miehet yleensä olleet edes pahan näköisiä. He kävivät luonani, koska halusivat toteuttaa fantasiaansa/fetissiään, mitä heidän oma puolisonsa ei ehkä ymmärtänyt, tai he eivät edes kehdanneet kertoa siitä. Ei siinä, kyllä minulle passasi.

Sinällään se on vähän perseestä, en enää meinaa saada mitään kiksejä normiseksistä. Harmittaa, koska en tahdo vaatia, tai en edes odota miehen suostuvan lyömään minua. En yleensä edes ehdota sitä itse, ja punnitsen tarkkaan kerronko edes, jos minulta kysytään fantasioitan/mieltymyksiäni.

Siinä mielessä olen tosin onnellisessa asemassa, että nykyisen kumppanini kanssa minun ei tarvitse teeskennellä mitään. Hän vain jostain syystä miellyttää minua niin paljon, että ei tarvitse ajatella muutakuin että wow, ihan oikeasti, tämä mies haluaa minua. Juuri yhtä paljon kuin minäkin häntä.
Hän ei tuomitse minua.

Pitkästä aikaa nautin ihan tavallisestakin seksistä. Tosin suuri bonus olisi... Noh, pieni pahoinpitely.

Mistähän se johtuu? Itsekin mietin usein, että mikä hitto siinä on, että kipu saa orgasmin nousemaan potenssiin tuhat?

Ja muutenkin, alistaminen. Mitä ihmettä? Joku keittiöpsykologi (kirjoitetaanko se noin?) voisi tehdä pienen analyysin minulle. Mikä juttu tämä on? Miksi?

Palataan vielä tähän nykyiseen kumppaniini. Minusta on ihan uskomatonta, että kesällä, kun tapasimme ensimmäisiä kertoja, mietin itsekseni, mimmoistahan seksi tuon henkilön kanssa olisi.

Kostuin ajatuksesta. Hämmennyin itsekin reaktioni voimakkuudesta.

Mutta joo, niitä analyysejä otetaan vastaan.

On joka miehen siemen sun mieleen

Päivää.

Lievää krapulaa ilmassa, eilen lähti vähän käsistä. Jaloviina on jees ja sillein.
Oikeastaan en varmaan jaksa muuta tänään tehdäkään, kuin kirjoitella jonninjoutavaa paskaa.

Mä mietin usein miten erilainen mun elämä voisi olla jos olisin esimerkiksi jäänyt kotipaikkakunnalleni lukioon, ja asunut vielä vanhempien kanssa. Muutin siis erittäin varhaisessa vaiheessa pois kotoa, enkä edes opiskelemaan.
Elämä voisi tosiaan olla hyvin erilaista. Olisin todennäköisesti välttynyt monelta huonolta jutulta.

Tosin, en voi väittää ettenkö olisi atm tyytyväinen tilanteeseeni. Kaikki sujuu ihan jees, mitä nyt muutamia... Vastoinkäymisiä toki on.
Olisi pari asiaa voinut jäädä tapahtumatta.

Mutta, minä kovasti tahtoisin tietää ihmisten mielipiteitä itsensä myymisestä. Mulle henkilökohtaisesti se oli niin iisi päätös. Blogin nimi on "Hard choice, easy life" koska itsensä myymisen lopettaminen oli se vaikea päätös.

Elämä oli erittäin helppoa, silloin mulle oli ykshailee jos joku olisi minut tunnistanut kadulla. En koskaan tietenkään huudellut puuhistani kenellekään, mutta eipä mua olisi haitannut jos joku olisi jotain sanonut.
Nyt mielipide on kyllä täysin eri. En missään nimessä halua, että asia tulisi päivänvaloon.

Mikäs siinä, silloin oli rahaa. Nyt vituttaa kun käytin nekin fyrkat tosi tyhmiin juttuihin. Pitkän matkan muutto oli varmaan ainoa fiksu sijoitus.

Ärsyttää. Nyt rahatilanne ei ole mikään paras mahdollinen. Olisi vaan niin hemmetin helppoa tehdä kaks kolme tuntia töitä ja taas olisi rahahuolet hetkeksi pois päiväjärjestyksestä.
Mutta en minäkään ole niin selkärangaton, että rupeaisin minulle tärkeän ihmisen selän takana itseäni markkinoimaan. En enää.

Tästä on tullut mulle tosi arka aihe. En tiedä miksi. Kai mullekin on kasvanut mystisesti itsesuojeluvaisto.

Ehkä myös sen takia tämä maailman vanhimman ammatin harjoittaminen on tosi helppoa allekirjoittaneelle, koska tielle ei koskaan sattunut ihan oikeasti hirveää asiakasta. Tosin olin hyvin valikoiva.
Olihan niitä hieman vähemmän viehättäviä kaljamahaisia setiä, mutta ei mitään oikeasti yököttävää. Enkä koskaan tuntenut oloani uhatuksi.

Miehet lähinnä matelivat edessäni. Tästä tuli mieleen yksi hassu juttu, mutta siitä varmaan kirjoittelen tuonnenpana.

Hauskaa sinänsä, juuri ennenkuin tapasin tämän, muutamaan kertaan mainitun, hemmetin tärkeän ihmisen, meinasin sopia erään asiakkaan kanssa hieman laajaskaalaisemman tapahtuman. Onko se väärin, että mua vähän vitutti vetää koko homma takaisin?

Ajattelin vain, että se ei olisi oikein tätä suunnattoman tärkeää mieshenkilöä kohtaan, joka aidosti haluaa olla mun kanssa. Olisin voinut tietty vain jättää kertomatta, että teen vielä töitä tällä alalla. Mutta, veikkaan että syyllisyys olisi painanut liikaa.
Käytännössä en tiennyt viimeisellä huoraamiskerralla, että se jäi viimeiseksi.

Painin asian kanssa pääni sisällä paljon. Mutta olen kyllä tyytyväinen valintaani.

Ei mulla nyt varmaan mitään kummempia enää. Ny ska vi baila vai miten se meni.

Valintasi elämässäsi vaikuttavat kaikkeen.

No sehän tuli helvetin nopeasti eteen.

Varsinaisesti tämänhetkiset tunteeni eivät liity menneisyyteeni. Tai ehkä, en tiedä.

Ei ole helppoa olla ylpeä persoona. Tai sellainen tyyppi, joka ei vaan osaa niellä ylpeyttään. Myönnän virheeni, mutten osaa ottaa apua vastaan.

Ensimmäisen asiakkaan tavatessani olin ihan järjettömän jännittynyt. Tapasimme hotellissa. Tunsin ihan jok'ikisen ihmisen katseen itsessäni, ja mielikuvitus teki jänniä keikkauksia. Tunsin oloni likaiseksi, mutta onnistuin työntämään tunteeni taka-alalle.

Mies kyllä teki oloni mukavaksi tai ainakin yritti tehdä, toki hän huomasi että jännitin tilannetta hirveästi.
Kaikki meni ihan kuin olin etukäteen ajatellutkin, oikeastaan mies vei tilannetta ja minä vain olin. Jälkikäteen hän kysyikin, etten taida olla kovin kokenut näissä hommissa. Mikäs siinä muutakuin myöntymisen paikka, ja pahoittelin vielä etten ollut niin vapautunut kuin yleensä.

Hän ei laittanut sitä ollenkaan pahakseen, vaan kysyi lähtiessäni että aijonko jatkaa. Silloin pysähdyin ensimmäisen kerran miettimään, että mitä helvettiä teen. Vastasin kuitenkin myöntävästi ja kuulin kun mies sanoi ottavansa vielä yhteyttä.
Ja ottikin hän sitten myöhemmin, hänestä muodostui "vakkari".

Hän kertoi minulle paljon elämästään, ja vaikka olin päättänyt etten puhu asiakkaille henkilökohtaisia, niin silti niin kävi. Hän tiesi minusta melkoisen paljon asioita. Toistaiseksi tästä ei kyllä ole ollut haittaa, enkä usko että tulee olemaankaan.

Mutta tosiaan, atm fiilikset heittää ihan häränpyllyä.
En pääse eroon siitä ajatuksesta, että ihmiset jotka tietävät puuhistani, eivät pitäisi minua likaisena lutkana. Tosin näitä ihmisiä on vain pari, mutta he ovat minulle hyvin tärkeitä.

Suoraan sanoen vituttaa nyt että tein mitä tein. Ahdistaa, vituttaa, suututtaa, ällöttää.
Täytyy kyllä huokaista, että tämä ei ole normaali mielialani. Luojan kiitos.

Minua ärsyttää olla kokoajan "varpaillaan". Nykyinen, ihan verokortillinen työni on suht julkinen. Ja ihmiset joiden kanssa teen töitä, eivät aina ole ihan selvässä mielentilassa. Pelkään mielettömästi sitä tilannetta, että joku idiotismin huipentuma päräyttää; "HEI MIE MAKSOIN SINULLE SEKSISTÄ"
Tuommoinen tilanne on kyllä tosi epätodennäköinen, mutta mahdollinen.

Pelkään että jollain tavalla joku voisi sanomisillaan vahingoittaa nykyistä suhdettani.
Tästä ihmisestä on tullut lyhyessä ajassa niin hemmetin tärkeä, että itkettää ajatuskin menettämisestä.

"Tääl' on maailma herroja pullollaan, mutta vain sinut tahdon mä omistaa"

Juujjep, taidan kirjoittaa lisää vähän positiivisemmalla mielellä.

Huomenta aurinkoinen

Makaan sängyssä. Heräsin juuri. On aika sekavat fiilikset.

Huoraaminen on helppoa, ainakin minulle.
En juurikaan tehnyt mitään taustatyötä ennen sen touhun aloittamista, ajattelin vain että antaa mennä vaan. En ajatellut, että asiakkaaksi voisi ehkä sattua joku mieleltään epävakaa tyyppi, tai ehkä jopa joku tuttu.
Sen verran selasin nettiä, että tiesin missä hinnoissa suomalaiset huorat liikkuvat.
Päätin oman taksani ja tein ilmoituksen.

Ilmoituksessa en varsinaisesti myynyt itseäni, ihan tavalliselta mairittelevalta treffi-ilmolta se näytti.
Mietin, kuinka osaisin selittää yhteyttä ottaviin olevani maksullinen.

Koskaan ei tarvinnut kenellekään erikseen selvittää. Yhteydenottoja tuli huisi määrä, ja jätin vain vastaamatta niille, jotka luulivat minun etsineen aviomiestä. Hassua, ilmoitustani ei enää edes ole netissä, ja yhteydenottoja tulee edelleen silloin tällöin. Tosin enää harvakseltaan lueskelen sitä sähköpostiani tai avaan toista puhelintani.

Selasin viestejä läpi muutaman hetken ja valikoin ensimmäisen asiakkaani. Noin 30v perheen isä. Ainakin omien sanojensa mukaan.

Mutta kukas se sielä?

Ja että miksi ylipäätään en esiinny omana itsenäni? Miksi en ole esimerkiksi Sanna, 25v, insinööriopiskelija Kemijoelta?

Koska olen tehnyt aika tyhmiä juttuja viimeisen parin, kolmen vuoden aikana. Pääasiassa hankkinut rahaa ja aineita hieman kyseenalaisin keinoin. Tosin, en pidä itseäni rikollisena tai minään muunakaan pikkukriminaalina, koska tekoni eivät tietääkseni ole koskaan satuttaneet ketään. Ihan vapaaehtoisesti ihmiset ovat kanssani toimineet.

Enkä koskaan ole pitänyt itseäni myöskään narkkarina. Tai siis, en ole ollut ikinä koukussa mihinkään mielihyvää aiheuttaviin mömmöihin. Pidän itseäni lähinnä piti-kokeilla-lähes-kaikkea -tyyppinä.

Suurin asia miksi en tosiaan kirjoita omana itsenäni, on se, että hoksasin niin sanotusti istuvani pankin päällä.

Olen aina ollut seksuaalisesti avoin, ja vuosia sitten kun leikittelin vielä ajatuksella itseni myymisestä, en kokenut sitä ollenkaan pahaksi. Tai no, tietyllä tavalla pahaksi, mutta en kokenut että se voisi jättää mitään sen kummempia traumoja.

Kyllä se näin jälkikäteen ajateltuna vähän jätti.

Mistä kaikki lähti? Hmmh... Elin väkivaltaisessa parisuhteessa, kaukana kotoa. Mies kait kyllästyi minuun ja nakkasi pihalle. Olin sillä hetkellä työtön, asunnoton, opinnot kesken. Fuck yeah.

Mietin usein, miksen toiminut niinkuin normaali ihminen olisi toiminut. Hakeutunut ensin jonnekin yöksi (ok, sen tein minäkin) ja tämän jälkeen kävellyt esim. sosiaalitoimistoon.

Minä en eläissäni ole käynyt sosiaalitoimistossa.

Internet on ihmeellinen paikka. Epäröin ensin, ja punnitsin vaihtoehtojani. Jotenkin vain koin itseni markkinoimisen paljon helpommaksi kuin kaavakkeiden täyttelyn ja jonkin ihmisen edessä matelun.

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Uusia tuulia, huh?

Hepskukkuu.

Olen joillekin tuttu bloggari. Toisesta blogistani.
Tosin täysin eri nimellä, ja pyrin siihen ettei sivuja voi yhdistää toisiinsa.
Tämä toimii minulle erityisenä terapiana. En voi puhua kaikista asioista läheisilleni, en tosiaankaan.

Havaitsin blogin pitämisen erittäin hyväksi keinoksi purkaa tunteitani. Ihmiset lukevat ajatuksiani teoistani, saan eri näkökulmia asioihin. Tosin, suurinosa oikeastaan vain negatiivisia, mutta ne positiiviset kommentit saavat minut edelleen jatkamaan tätä touhua. Hullua.

Perustin uuden blogin, koska nyt koen, että voin kirjoittaa avoimmin ja selkeämmin itsestäni. Tosin edelleen niin, ettei oma oikea identiteettini paljastu.

Oikeastaan, perustin tämän koska on eräs ihminen, jolle haluaisin selittää asioita, mutta se ei vain kasvotusten onnistu. Tiedän, että voin luottaa tähän tyyppiin täysin, mutta face2face en ole kovin supliikki itse. Katsotaan, jos tämä auttaisi selvittämään muutamia asioita.

Silleen.